Miksi kirjoitat?
– Kirjoittaminen on ainoa asia, jota kohtaan olen tuntenut jatkuvaa
sitkeätä kiinnostusta teini-iästä asti. En
kuitenkaan ole riittävän tyhmä muussakaan ja se on
tavallaan vahinko, sillä koskaan ei tullut mieleen
heittäytyä taiteilijaksi ja apurahojen varaan.
Mitä haluat
sanoa tai aiheuttaa kirjoittamalla?
– Siis onko minulla sanoma? Jos on, yritän painaa sen pinnan alle.
Jos ryhtyisin saarnaamaan, siitä ei tulisi loppua eikä
sitä kestäisi kukaan. Pidän kiinni siitä
periaatteesta, että tavoitteena on vain tarina ja toimiva tapa sen
kertomiseksi.
Miten toivoisit,
että kirjoittamaasi luetaan?
– Toivon lukijalta uteliaisuutta, en muuta.
Kuinka tyylisi on
muotoutunut?
– Ei aavistustakaan. Ainakaan mitään tietoista muotoilua ei
ole tapahtunut, ei myöskään tietoista esikuvien
etsimistä.
Kypsytteletkö,
suunnitteletko, kirjoitatko pitkään?
– Koska muistini on huono, en voi suunnitella mitään
päässäni vaan ainoastaan "paperilla" eli tietokoneen
muistiin. Olen lapsekkaan kiinnostunut kirjoittajien avuksi
tehdyistä tietokoneohjelmista ja nautin idean lihottamisesta
niiden avulla. Totta kai homma sujuisi ilmankin, mutta ei olisi
läheskään yhtä hauskaa.
Inspiroivatko
toisten aikaansaannokset tai ilmiöt sinua?
– Annan alitajunnan hoitaa tämän osaston. Jos lukemillani
kirjoilla on jotakin vaikutusta, niin hyvä on. Ellei ole, niin
sekään ei haittaa. Kaikki suora vaikutus – lehtiuutisten tai
muun sellaisen – on minulle vieras ajatus. Pakko on myös
myöntää, että luen hävettävän
vähän (pari sivua sängyssä iltaisin) ja kotimaista
vielä hävettävämmin.
Millaisessa
ympäristössä tai tilassa kirjoitat?
– Minulla on jo vuosikausia ollut ihanteelliset työolot ja voin
vain syyttää itseäni, jos tekstiä ei synny
nopeammin: oma työhuone, ylimittainen tietokonepöytä ja
hienotunteinen asuinkumppani. Henkinenkin tilani on sikäli
suotuisa, että minulle on puhtaan paperin syndrooma ihan
tuntematon. Tiedän aina, mihin kenttään tarvitaan dataa
ja millaista.
Mikä on
erityinen voimavarasi tai voimavarat, joilla kirjoitat?
– Minulla ei ole erityisiä voimavaroja vaan lähinnä vain
sitkeyttä ja peräänantamattomuutta sekä
hyvää kestävyyttä vastoinkäymisissä
(joita on riittänyt).
Kirjoittamisen valo-
ja varjopuoli?
– Monet kokeneet kirjailijat suosittelevat virkamiesmäistä
lähestymistapaa kirjoittamiseen. Säännöllinen
puurtaminen, josta puuttuvat nousut ja laskut, kiihko ja masennus!
Tarvitsetko
vastapainoa kirjoittamiselle?
– Vastapaino tarvittaisiin, jos kirjoittaminen olisi kohtuuttoman
raskasta ja ikävää. Mutta eihän se ole. Väsyn
kyllä nopeasti ja silloin tarvitaan jotakin muuta, syksyisin
ainakin sieniretki ja ympäri vuoden musiikkia (menossa on
Schumann-kausi). Sudokusta siirryin juuri kunnon vanhanaikaisiin
sanaristikoihin.
