Miksi kirjoitat?–
Kirjoitan, koska en malta olla kirjoittamatta. Olen kohtuullisen
taitava vetelehtijä, mutta tylsistyn, jos joudun pitkän aikaa
olemaan ilman pitkäaikaista projektia jota suunnitella ja hioa.
Jotkut kutovat sukkia, toiset kunnostavat autoja. Minä en osaa
tehdä kumpaakaan, joten kirjoitan tarinoita.
Mitä haluat
sanoa tai aiheuttaa kirjoittamalla?
– En minä mitään halua sanoa, enkä oikeastaan
aiheuttaakaan. Minulle riittää, jos lukijassa herää
lukujen välissä tunne jos sittenkin yhden vielä...
Miten toivoisit,
että kirjoittamaasi luetaan?
– Hymyssä suin, tai ainakin suupieli nykien.
Kuinka tyylisi on muotoutunut?
– Kuten kai kaikilla, yrityksen ja erehdyksen kautta. En kirjoita
elääkseni saatikka elämäntavakseni, joten minun on
kirjoitettava sellaista tekstiä jota on kiva kirjoittaa, muuten
tarina jää kesken. Tekstin on kyettävä
viihdyttämään, mielellään myös muita,
mutta ainakin minua.
Kypsytteletkö,
suunnitteletko, kirjoitatko pitkään?
– Etsin edelleen tasapainoa tarkan suunnittelun ja henkilöiden
mukana itsekseen kehittyvän tarinan välille. Syy on sama kuin
edellisessä vastauksessa. Kirjoittamisen pitää olla
hauskaa, jotta saan jotain valmiiksi. Pöytälaatikostani
löytyy paljon liian pitkälle hiottuja suunnitelmia, joihin en
ole jaksanut tarttua, koska tiedän jo etukäteen mitä
tulee tapahtumaan. Silloin varsinainen kirjoitustyö tuntuu jo
valmiiksi tympäisevältä puhtaaksi kirjoittamiselta.
Totta kai hyvä tarina tarvitsee jonkinnäköisen
rautalankakehikon tuekseen, mutta yritän jättää
suunnitteluvaiheessa itseltäni mahdollisimman paljon pimentoon,
jotta voin kirjoittaessa kokea samoja yllättymisen ja ilon
tunteita kuin lukija, kun tarinan henkilöt kaappaavat vallan ja
juoni koukkaa yhtäkkiä uuteen,
yllättävään suuntaan.
Inspiroivatko
toisten aikaansaannokset tai ilmiöt sinua?
–
Lallin ajolla oli kaksi esikuvaa ylitse muiden. Jari Tammen hulvaton historiallinen fantasiamoukari
Kalevan solki
herätti minussa ensi kertaa ajatuksen, että suomalaisuutta ja
Suomen historiaa voi käsitellä hauskasti ja luovasti. Walter
Scottin klassikon
Ivanhoen
kirkasotsaisten ritareiden sanailusta ja rehvakkaasta touhuamisesta
ammensin omaan tekstiini paljon tunnetta ja tunnelmaa. Nämä
kaksi kirjailijaa ovat vahvasti vaikuttaneet omaan tekemiseeni, mutta
samoin ovat Wilbur Smith, Bernard Cornwell ja miksei myös Terry
Pratchett, muutaman mainitakseni. Lähteestä riippumatta
yritän imeä itseeni vaikutteita ja oppia koko ajan
lisää.
Millaisessa
ympäristössä tai tilassa kirjoitat?
– Kirjoitan työhuoneen hiostavassa tietokonetuolissa retkottaen,
mikä tuntuu varsinkin kesäkuumalla melko typerältä.
En tiedä osaavatko ammattilaiset kirjoittaa samalla kun liottavat
varpaitaan laiturinnokassa tai paahtuvat aurinkotuolissa, mutta
minä tarvitsen hallitun ympäristön, jossa ei ole
ylimääräisiä virikkeitä tai
ärsykkeitä (tosin voihan netissä
päivystämällä aina haaskata ne pari tuntia, jotka
olisi ollut hyvä käyttää
näppäimistön takomiseen). Eikö sen kirjoittamisen
pitänyt olla hauskaa? Ehkä, mutta aloittaminen ainakin on
joka kerta yhtä hankalaa.
Mikä on
erityinen voimavarasi tai voimavarat, joilla kirjoitat?
– Vaikein kohta melkein tekstin pituudesta riippumatta on minulle sen
keskimmäinen kolmannes. Ensimmäinen menee uutuuden innolla ja
viimeinen sen takia, ettei juttua enää kehtaa
jättää kesken kaiken työmäärän
jälkeen. Mutta ennen tarinan puoliväliä tökkii
välillä pahasti.
Ei tästä tule mitään. Kuka hullu tällaiseen tuhlaa aikaansa?
Silloin on vain väännettävä rivi, kappale, sivu
kerrallaan, kunnes puoliväli jää taakse ja
armeijatermein ilmaistuna juna kääntyy. Eli pitkän
alustuksen jälkeen vastaukseni on, ettei minulla ole muita
voimavaroja kuin ehkä tietty sitkeys ja pitkäjänteisyys,
ja niitäkin tarvitsen vain osan aikaa projektia.
Kirjoittamisen valo-
ja varjopuoli?
– Parasta kirjoittamisessa ovat hetket, jolloin teksti kulkee ja parin
tunnin takomisen jälkeen havahtuu tajuamaan että
huh huh, missäs sitä tuli oltua.
Varjopuolena voi käydä niin, että pasta ei ole
enää ihan al dente, jos oli ruokaa laittamassa sillä
hetkellä kun tekstiin katoaminen tapahtui.
Tarvitsetko
vastapainoa kirjoittamiselle?
– Kirjoittaminen on minulle ennen kaikkea harrastus, vaikkakin rakas ja
aikaa vievä harrastus, joten keskimäärin se antaa
enemmän kuin ottaa. Välillä kirjoittaminen tietenkin
tökkii, mutta silloin voi aina lyödä koneen
päältä ja keksiä jotain parempaa tekemistä.
