Miksi kirjoitat?–
Luulen, että kirjoittamiseni perustuu lopunperin pakkoon.
Kamppailin vuosia kirjoittamisen aloittamista vastaan, siinä
kuitenkaan onnistumatta.
Mitä haluat
sanoa tai aiheuttaa kirjoittamalla?
– Haluan tuottaa sellaista tekstiä, johon lukija voi ripustaa
voimakkaita merkityksiä. Se, mitä nuo merkitykset ovat,
riippuu tietenkin lukijasta.
Miten toivoisit,
että kirjoittamaasi luetaan?
– Avoimella mielellä.
Kuinka tyylisi on
muotoutunut?
– Käytän tarkoituksellisesti kuivaa tyyliä kerronnassa.
Tämä luo mielestäni kiinnostavan vastakohtaisuuden,
koska juoni ja dialogi voivat olla paikka paikoin melko mehukkaita.
Kypsytteletkö,
suunnitteletko, kirjoitatko pitkään?
– Kirjoitan todella hitaasti ja saman tekstin useita kertoja, ennen
kuin voin kutsua sitä edes alustavaksi versioksi. Suunnittelen
rakenteen pitkälti etukäteen. Tosin tarina voi sitten
mennä täysin uusiksi kirjoitusprosessin aikana, mutta
alkusuunnitelmat ovat melko tarkat. Ideoita olen yleensä
kypsytellyt vuosia, ennen kuin alan kirjoittaa niistä.
Inspiroivatko
toisten aikaansaannokset tai ilmiöt sinua?
– Amerikkalaiset mieskertojat ovat inspiroineet minua: Norman Mailer,
Kurt Wonnegut ja John Irving muutaman mainitakseni. Todella suuren
vaikutuksen on tehnyt myös Annie Proulx. Televisiota en katso ja
seuraan maailman tapahtumia vain pari kertaa viikossa. Klassinen
musiikki soi usein taustalla kirjoittaessa.
Millaisessa
ympäristössä tai tilassa kirjoitat?
– Kahviloissa, kirjastoissa, junissa ja kotona. Missä vain
periaatteessa. Jos ympäristö on meluisa, niin luurit
päähän ja klassista.
Mikä on
erityinen voimavarasi tai voimavarat, joilla kirjoitat?
– Olen alkanut viime aikoina ajatella hitautta tietynlaisena
voimavarana. Jos ei ole kiire, niin asiat ehtivät kypsyä
omaan tahtiinsa, mikä voi lopulta olla se nopeampi tapa. Sitten
tietenkin vaimon tuki ja usko asiaan, silloin kun omaa uskoa koetellaan.
Kirjoittamisen valo-
ja varjopuoli?
– Valopuoli on ehdottomasti se tunne, mikä syntyy kun on luomisen
ytimessä. Sen kokee lähes viikoittain ja tilana se on jotain
aivan mahtavaa. Varjopuoli taas on ainainen yksinäisyys ja
ehkä jonkinlainen erillisyyden tunne, mikä vaivaa sisikuntaa.
Olen huomannut, että perheen ulkopuolinen sosiaalinen
elämä pitää konkreettisesti hankkia. Kotiin ei saa
jäädä makaamaan.
Tarvitsetko
vastapainoa kirjoittamiselle?
– Ehdottomasti. Harrastan hikiliikuntaa lähes joka päivä
ja pari kertaa viikossa vedän itseni aivan loppuun asti.
Liikunnalla on selkeä parantava vaikutus henkiseen ja fyysiseen
hyvinvointiini.
